Rakkauden kaksoiskäsky

5. Moos. 10: 12-13

Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan. Kun tämän teette, te menestytte.

E Tämä on Jumalan sana.

S Jumalalle kiitos.

8.Vastaus (musiikkia)

9. Toinen lukukappale

1. Joh. 2: 15-17

Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

E Tämä on Jumalan sana.

S Jumalalle kiitos.

10. Päivän virsi eli graduaali (Graduale) 191

*11. Evankeliumi

Mark. 12: 28-34

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”
Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että
Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”

L/E Tämä on pyhä evankeliumi.

S Ylistys sinulle, Kristus.

13. Saarna

Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa, tämän sunnuntain aihe on se, mikä on kristinuskossa ihmisjärjelle kaikkein helpoimmin käsitettävissä. Myös niinä aikoina, kun kristinuskosta on haluttu hylätä lähes kaikki, nämä Jeesuksen ohjeet on haluttu silti säilyttää. Rakkauden kaksoiskäsky, joka Jumalan lain ydin. Tämä on ehkä myös niitä harvoja Raamatun lakeja, joissa moni kristittykin yhtyy psalmin 119 sanoihin: “Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin.” Jesajan kirjassa Jumala puhuu siitä näin: “Kuuntele minua, kansani, kansakunnat, tarkatkaa sanojani, sillä laki on minusta lähtöisin, minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.

Sen kohdalla ehkä kaikkein parhaiten toteutuu tämä sana, joka viidennessä Mooseksen kirjassa on laista: Noudattakaa niitä ja pitäkää ne, sillä ne ovat muiden kansojen silmissä osoitus teidän viisaudestanne ja ymmärryksestänne. Nämä lait kuullessaan kaikki sanovat: ’Miten viisas ja ymmärtäväinen tuo suuri kansa onkaan.’ja “Onko millään muulla suurellakaan kansalla yhtä oikeudenmukaiset käskyt ja säädökset kuin tämä laki, jonka minä teille tänään annan?.

Kun kristittyjä Rooman valtakunnassa vainottiin, moni ihaili silti heitä sen rakkauden tähden, jota he osoittivat toisilleen ja muille. Samoin nykyisin moni arvostaa kirkon auttamistyötä, vaikka ei uskoisikaan niin kuin kirkko opettaa. Eräs seurakuntavaaleissa ollut ateistikin ilmoitti allekirjoittavansa rakkauden kaksoiskäskystä sen jälkimmäisen osan.

Kuitenkin tämä on ehkä lain sanoista se kaikkein kovin, ja vaikeimmin noudatettava. Kun luemme Mooseksen lakia, kymmentä käskyä, puhtaus- ja ruokasäädöksiä, määräyksiä kielletyistä sukupuolisuhteista, koron perimisen kieltoja, uhrisäädöksiä ja muuta, niin helposti meille tulee mielikuva, että Jumalan lakia on mahdoton noudattaa ihan jo säädösten paljouden vuoksi. Mutta Suomen laki on paljon pitempi ja yksityiskohtaisempi, eikä meillä ole juurikaan vaikeuksia senkään noudattamisessa. Todellisuudessa Mooseksen laki ei ole liian vaikea, etäinen tai salattu noudatettavaksi, me vain emme ole kasvaneet ja tottuneet siihen.

Ilman näitä kahta käskyä, jotka Jeesus tässä yhdistää, me voisimme aivan helposti noudattaa Jumalan lakia. Ja kuitenkin juuri ne ovat lain ydin, ja kaikki muut käskyt niiden selitystä. Rakkauden käskyjen kautta me ymmärrämme myös muiden käskyjen vaativan hengessään paljon enemmän, kuin niiden kirjain kertoo. On helppoa olla murhaamatta toisia ihmisiä, mutta paljon vaikeampaa antaa anteeksi ja olla vihastumatta veljelleen. Me kyllä luonnostamme tunnistamme, että rakkauden laki on oikea, vanhurskas ja hyvä. Käytännön elämässä joudumme kuitenkin usein huomaamaan, että haluamme monia asioita, jotka sotivat tätä lakia vastaan, ja teoillamme osoitamme, mikä meillä todellisuudessa on tärkeää.

Tämän sunnuntain Vanhan testamentin lukukappale alkoi sanoilla: “Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen…”. Ihan pikku juttu siis, ei mitään vaikeaa tai hankalaa. Ei muuta kuin se, että rakastamme Jumalaa yli kaiken. Siis että Jumala olisi meille tärkeämpää kuin mikään muu, tärkeämpää kuin rakkain harrastuksemme tai kutsumustyömme, perheemme tai oma elämämme. Että olisimme Häneen jatkuvasti keskusteluyhteydessä rukouksen ja Raamatun kautta, pyrkisimme aina olemaan selvillä siitä, mikä on Hänen tahtonsa, ja noudattaisimme hänen ohjeitaan aina ja tarkasti. En tiedä teistä, mutta minusta tämä ei kuulosta aivan helpolta tehtävältä.

Jospa aloittaisimme helpommasta käskystä näistä kahdesta. Onhan kirjoitettu: “joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.” Olemmeko me sitten tässä parempia? Onko meidän lähimmäistemme hyvinvointi meille yhtä tärkeää kuin oma etumme? Autammeko me toisia sen vuoksi, että he ovat itsessään arvokkaita ja tärkeitä, vai siksi, että saisimme vastarakkautta ja meitä kohdeltaisiin hyvin? Tai siksi, että olisimme itse parempia ihmisiä, ja haluamme kiillottaa omaa sädekehäämme? Entä tuleeko rakkautemme todeksi teoissamme, vai onko se vain lämpimiä ajatuksia ja sanahelinää? En voi vastata teidän puolestanne, mutta itse putoan pelistä jo tämän helpomman käskyn kohdalla.

Yläasteikäisenä pohdin, että voisiko tätä tehdä helpommaksi rakastamalla itseään vähemmän? Jos inhoaa itseään, riittääkö silloin myös vähempi lähimmäisen rakastaminen? Tämän kysymyksen pohtiminen jo itsessään kertoo, kuin vähän rakkautta oli annettavaksi. Ei tämäkään käsky ole liian vaikea noudatettavaksi. Laki itse on juuri sopiva ja kohtuullinen, ja jos kaikki toimisivat näin, kaikilla olisi parempi elämä. Ongelma on minussa itsessäni, minusta ei ole lain noudattajaksi. Tahtoisin rakastaa, mutta sydän on kova ja tyhjä rakkaudesta.

Rakkaus on meidän uskomme keskeisin asia. Onneksi ei kuitenkaan meidän rakkautemme, sillä silloin uskomme jäisi sangen ontoksi. On kirjoitettu: “Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.Jeesus on tehnyt meidän puolestamme sen, mihin me emme pystyneet. Hän on täyttänyt Jumalan lain, ja rakastanut meitä niin paljon, että suostui kärsimään Golgatan ristillä meidän syntiemme rangaistuksen. Me emme ole enää lain tuomion alaisia, vaan saamme nauttia Jumalan lasten vapaudesta.

Juuri tällaista on Jumalan rakkaus: itsensä antavaa, uudeksi luovaa. Se ei vaadi meiltä itseltämme mitään. Se ei kohdistu vain hyviin, kauniisiin, viisaihin ja rakastaviin ihmisiin. Se kohdistuu meihin, jotka emme itsessämme ole mitään, emmekä ainakaan hänen rakkautensa arvoisia. Mutta hänen rakkautensa antaa arvon arvottomalle, se herättää kuolleet eloon ja kutsuu olemattoman olemaan.

Kuinka ihmeellinen onkaan meidän Jumalamme rakkaus! Voisimmepa mekin vastata siihen samanlaisella rakkaudella! Kuinka ihanaa olisi rakastaa toisia ihmisiä näin paljon, nähdä veljet ja sisaret niillä silmillä, jolla Jumala meitä katsoo! Rakastaa sillä rakkaudella, joka kestää kaiken, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo ja kaiken kärsii. Se on meidän kutsumuksemme kristittyinä. Meidät on luotu Jumalan kuviksi, Jumalan, joka itse on rakkaus. Jeesus tahtoo tehdä sen kuvan meissä ehjäksi, opettaa meidät rakastamaan sillä tavoin kuin ihminen on tarkoitettu rakastamaan.

Kerran, perillä taivaan kodissa, se on meidän osamme. Kuitenkin täällä ajassa meidän matkamme on yhä kesken. Päivä päivältä Kristus vuodattaa Henkensä ja rakkautensa meidän sisimpäämme, ja antaa meille rakkautta hänen rakkaudestaan. Silti me katselemme täällä tulevaa vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Koko elämämme ajan me tarvitsemme syntien anteeksiantamusta, Kristuksen rakkautta.

Rakkauden laki ohjaa meitä oikeaan suuntaan, ja samalla se muistuttaa meitä siitä, että emme ole vielä perillä. Se näyttää meille meidän syntimme syvyyden, kuinka vähän me ansaitsemmakaan rakkautta Jumalalta. Mutta sitäkin kirkkaampana näkyy Kristuksen armo, joka monin verroin täyttää ja peittää meidän tyhjyytemme. Hänen kirkkautensa keskellä meidän pimeytemme katoaa. Hänen rakkautensa varaan me saamme tänäänkin heittäytyä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s