Kristityn vapaus, 18. sunnuntai Helluntaista

Aam. 5: 21-24

Herra Jumala Sebaot sanoo näin:
– Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä,
minä en voi sietää juhlakokouksianne.
Kun te tuotte minulle
polttouhrejanne ja ruokauhrejanne,
minä en ota niitä vastaan
.
Juottovasikkoihin, joita te tuotte ateriauhriksi,
minä en katsahdakaan.
Vie pois minun luotani virsiesi pauhu!
En halua kuulla sinun harppujesi helinää.
Mutta oikeus virratkoon kuin vesi
ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

Kol. 2: 16-23

Kukaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin ”älä tartu”, ”älä maista”, ”älä kosketa”? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Mark. 2: 18-22

Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

—————————————————

Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Tänään kuulimme Aamoksen kirjassa Jumalan ilmoittavan, että hän inhoaa israelilaisten juhlakokouksia, polttouhreja ja virtten pauhua. Mitä Herra mahtaa ajatella meidän jumalanpalveluksestamme? Ovatko meidän virtemme hänelle enemmän mieleen?

Löytääksemme vastauksen, meidän on ymmärrettävä, mistä Herra kansaansa nuhtelee. Hänhän oli itse laissaan säätänyt juhlakokouksista, polttouhreista ja virtten laulamisesta. Miksi hän sitten moittii kansaansa näiden tapojen noudattamisesta? Kyse ei ollut siitä, että tavat olisivat olleet väärät, vaan siitä, että niitä ei noudatettu oikein.

On turha järjestää juhlakokous liiton ja Jumalan pelastustekojen kunniaksi, jos liitto on rikottu ja sydän kaukana Jumalasta. Uhrit oli säädetty syntien sovitukseksi, että lainrikkojilla olisi uusi mahdollisuus kääntyä ja palata Jumalan yhteyteen. Mutta turhaa on teurastaa härkiä ja pukkeja, jos syntinen ei edes aio luopua heikkojen sortamisesta ja lähimmäisten riistämisestä. On turha virittää virsi soimaan ja kunnioittaa Herraa huulillaan, jos sydän on kaukana Jumalasta ja kuuliaisuus vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista.

Usein pohdin, onko tämä myös meidän aikamme ongelma. Meidän syntimme eivät ole ehkä yhtä räikeitä kuin Aamoksen aikalaisten. Me emme ehkä aja köyhiä perikatoon korkoja kiskomalla, tai murhaa työtovereitamme paremman viran toivossa tai kumarra vieraiden jumalien patsaita ja pane lapsiamme kulkemaan tulen läpi. Silti meidänkin on kysyttävä itseltämme: kun lähden kotiin jumalanpalveluksesta, onko mikään muuttunut? Olemmeko me kuin veljiä, joka lyö veljeään yhä uudestaan luottaen siihen, että saa kuitenkin anteeksi? Entä annammeko me anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet meitä väärin? Rakastammeko me Jumalaa eli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme, vai meneekö oma edun ja mielihyvän tavoittelu kuitenkin edelle? Onko meillekin armo joskus vain veruke synnintekemiselle? Olemmeko uskollisia jumalalle vain sunnuntaisin, vai myös arkemme keskellä? Vaikka emme rukoilisikaan vieraita jumalia, asetammeko silti muut asiat Jumalan palvelemisen edelle? Onko meidänkin kirkoistamme tullut rosvojen luolia, piilopaikkoja väärintekijän paeta syntejään?

Tunnen itseni hyvin pieneksi näiden kysymysten edessä. Huomaan usein aivan liian helposti lankeavani syntiin, kun armo vapauttaa pelkäämästä seuraamuksia. Aina ei jaksa edes yrittää vastustaa kiusauksia, kun tietää saavansa anteeksi. Sydän on hidas ja haluton tekemään oikein, koska usein oikein tekeminen on jotain aivan muuta kuin itse haluaisi tehdä.

Juuri sitähän synti on, sydämen luopumista Jumalasta. Ja Jumala kyllä näkee meidän sydämemme. Hän tuntee meidän kapinointimme ja kovuutemme, meidän paatumuksemme ja haaleutemme. Hän kyllä tietää, että syvällä sisimmässämme me kapinoimme häntä vastaan, emmekä usein edes halua tehdä sitä, mikä on oikein. Silti hän rakastaa meitä, ja tahtoo antaa meille uuden mahdollisuuden. Siksi hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, että hän itse voisi tehdä sen, mihin laki ei pystynyt.

Jeesus tuli vapauttamaan meidät myös synnin orjuudesta. Ei niin, että olisimme vapaat Jumalasta, vaan vapaita elämään Jumalan yhteydessä. Hän rakastaa meitä, ja mekin saamme rakastaa häntä. Jeesus tuli meitä vapauttamaan omasta suorittamisesta, epävarmuudesta pelastuskysymyksissä sekä kuoleman ja helvetin pelosta. Hän haluaa, että me voimme olla turvallisella mielellä, ja luottaa hänen rakkauteensa. Ei ole tarkoitus, että eläisimme pelon vallassa, lakia orjallisesti noudattaen, vaan että me saisimme iloita Jumalan hyvyydestä ja rakastaa häntä vapaasti sydämestämme.

Eihän meillä itsellämme ole sellaista rakkautta. Emme me ole sen parempia kuin Israelin asukkaat, joille Aamos julistaa. Mutta evankeliumi, jonka kuulimme tänään, kertoo siitä, miten Jeesuksen saapuminen muuttaa kaiken, luo uuden tilanteen. Fariseusten ja Johanneksen opetuslapset paastosivat katumuksen merkiksi, siinä toivossa, että Jumala lähettäisi pelastajan palauttamaan yhteyden Jumalaan, vapauttamaan kansan vieraitten valtojen ikeestä, ja saattamaan oikeuden voimaan.

Mutta Jeesuksen oppilaat eivät paastoa, sillä he tietävät, että heidän rukouksiinsa on jo vastattu. Pelastaja on jo heidän keskellään, sulhanen on saapunut hääjuhlaan. Enää ei voida toimia vanhan tilanteen ehdoilla, uuden ollessa käsillä. Jos he nyt paastoaisivat, se olisi kuin vanhan vaatteen paikkaamista uudella paikalla tai uuden viinin laskemista vanhoihin leileihin. Jos he yhä paastoaisivat, ja rukoilisivat Jumalaa lähettämään messiaan, se merkitsisi Jeesuksen hylkäämistä messiaana. Uusi paikka repisi vanhaan vaatteeseen entistä suuremman reiän, uusi viini rikkoisi vanhat leilit. Uudessa tilanteessa vaaditaan uusia toimia.

Tässä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit! Härkien ja pukkien veri ei voinut pestä ihmissydämiä synnistä (Hepr.10:4), mutta Jeesuksen antama uhri on toisenlainen. Näin siitä puhuu Heprealaiskirje: ”kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa” Näin taas Paavali kirjoittaa kirjeessään Titukselle: “Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää

Jeesuksen veri siis tuo meille syntien sovituksen, mutta ei pelkästään sitä. Kun meidät on liitetty uskon ja kasteen kautta Kristuksen ruumiiseen, hänen verensä yltää meidän sydämeemme asti. Hänen vanhurskautensa virtaa meihin kuin ehtymätön puro. Kun me annamme hänen armonsa koskettaa meitä, hän antaa meille uuden sydämen ja uuden Hengen meidän sisimpäämme. Hän kirjoittaa lakinsa meidän sisimpäämme, ja ohjaa meidät vieraalta, väärältä tieltä, ikiaikojen tielle. Me saamme toimia hänen käsinään ja jalkoinaan tässä maailmassa, ja rakastaa toisia sillä rakkaudella, jolla hän on rakastanut meitä.

On myös niin, että me lankeamme kerta toisensa jälkeen, eikä meistä tule täydellisiä tämän elämän aikana. Me tarvitsemme Kristuksen armoa yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Mutta meitä ei ole jätetty yksin taistelemaan pimeyden valtoja vastaan. Meidän rinnallamme kulkee meidän Vapahtajamme, joka on jo voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan. Hänen kauttaan me olemme jo kuolleet pois näiden maailman alkuvoimien ulottuvilta, eikä meidän enää tarvitse alistua niiden valtaan eikä käyttäyttyä niiden mukaan. Jeesuksen kanssa me voimme rohkeasti vastustaa niitä omassa elämässämme.

Kun tänään käymme ehtoollispöytään, tulemme siellä osallisiksi Jeesuksen ruumiista ja verestä, siitä uhrista, jonka hän on antanut meidän puolestamme. Me saamme tulla pöytään turvallisin mielin kaikkine vikoinemme ja puutteinemme, synteinemme ja laiminlyönteinemme. Sitä, joka hänen luokseen tulee, hän ei aja pois, sillä juuri siinä hän on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan, että hän antoi itsensä meidän puolestamme. Saamme tulla hänen luokseen heikkoina ja haavoitettuina, ja palata arjen keskelle hänen voimaansa pukeutuneina. Saamme jättää kaikki syntimme ja taakkamme hänen kannettavikseen, ja luottaa hänen rakkauteensa ja johdatukseensa.

Niin, onko meidän jumalanpalveluksemme enemmän Jumalan mieleen kuin Israelin kansan Aamoksen aikaan? Rakkaat ystävät, vastaus riippuu siitä, mitä tapahtuu, kun lähdemme täältä koteihimme.

Nouskaamme nyt tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s