Jumalan huolenpito (16. sunnuntai Helluntaista)

1. Kun. 17: 1, 8-16
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

Fil. 4: 10-14
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.

Luuk. 10: 38-42
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

—————————————————-

Rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa! Kun kuuntelit tämän päivän Raamatun lukukappaleita, Tuntuiko sinusta, että tämä Evankeliumin kohta on jotenkin eriparia näitten muiden kanssa? Muissa kohdinhan kerrotaan siitä, miten usko saa ihmiset palvelemaan toisia ja antamaan omastaan. Sen sijaan evankeliumissa usko saa Marian unohtamaan palvelemisen. Silti Jeesus ei soimaa häntä, vaan osoittaa hänen toimivan juuri oikein. Mistä on kysymys?
Sarpatin leski jakoi viimeisen leipänsä Elian kanssa, vaikka hänellä eikä hänen perheellään ollut mitään muuta, millä ruokkia itsensä. Mutta hän luotti Elian sanaan ja pani toivonsa siihen, ja siksi hänen perheensä pelastuu. Hän palveli, koska hän uskoi.
Uskoa kysyttiin myös Elialta, kun hän astui kuninkaan eteen puhumaan sellaisia, mistä muut profeetat olivat menettäneet päänsä. Mutta hän uskalsi nuhdella kuningasta ja uskalsi luvata toimeentulon leskelle, sillä hänellä oli Herran lupaus, että hänestä pidetään huolta. Hän palveli, koska hän uskoi.
Samaa uskoa osoitti myös Paavali. Tuon kuulemamme kirjeen filippiläisille hän kirjoitti vankilasta, jonne oli joutunut evankeliumin julistamisen tähden. Ei hänelle missään vaiheessa kuvitellut, että saisi elää rauhassa ja mukavasti, kun todistaa Jeesuksesta. Mutta Jumala oli luvannut pitää hänestä huolta. Hän palveli, koska hän uskoi.
Usko sai myös filippiläisten seurakunnan antamaan omastaan tukeakseen Paavalin lähetystyötä, vaikka he olivatkin köyhiä ihmisiä, joiden oman toimeentulo oli usein vaakalaudalla. Mutta vaikka Paavali olikin vangittu ja hänen työnsä pysäytetty, he luottivat siihen, että Jumala pitää huolen niin heistä kuin Paavalistakin. He palvelivat, koska he uskoivat.
Mutta entä Maria ja Martta? Martta on hyvä emäntä, joka on kutsunut Jeesuksen kotiinsa, ja tahtoo palvella häntä, koska uskoo tämän olevan Israelille luvattu messias. Maria taas jättää kaikki työt sisarensa tehtäväksi, niin että tämä on kiinni keittiössä, eikä pääse Jeesusta kuuntelemaan? Miksi Maria saa kehuja ja Marttaa oikaistaan?
Meiltä helposti jää huomaamatta pieniä yksityiskohtia, jotka ovat vieraita omalle kultturillemme. Niin näkyy käyneen myös uusimman raamatunkäännöksen tekijöille, ja siksi se hieman johtaa ymmärrystämme harhaan. Kuulimme evankeliumista: “Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan”. Todellisuudessa alkukieli ei kerro, että tämä olisi ollut Martan puheen syy. Siellä ei ole sanaa “siksi”. Sana περιεσπατο, jota Martan puuhista käytetään, tarkoittaa harhautumista ja poiskääntymistä. Kotitöiden ei siis olisi tarvinnut välttämättä estää häntä tulemasta Jeesuksen luo, mutta ne veivät hänen huomionsa Jeesuksesta. Siksi hän ei ollut ensin huomannut, mitä Maria teki, eikä ollut päässyt tätä estämään.
Nimittäin todellisuudessa Marttaa piti keittiössä jokin suurempi asia kuin odottava tiskivuori tai liedellä poriseva keitto, ja Martan mielestä sen olisi pitänyt pidätellä Mariaakin. Tuohon aikaan miesten ja naisten maailmat olivat niin erillään toisistaan, että meidän on vaikea edes käsittää sitä. Kodin julkiset tilat olivat miesten aluetta, eikä naisilla ollut sinne asiaa muuten kuin ruokaa tuomaan, kun talossa oli vieraita. Maria käyttäytyi häpeällisesti asettuessaan miehen asemaan. Hän ei pelkästään liikkunut miesten tilassa, vaan myös käyttäytyi ainoastaan miehelle sopivalla tavalla. Maria istuu rabbi Jeesuksen jalkojen juuressa, niin kuin Apostolien teot kertovat Paavalikin aikoinaan istuneen Rabbi Gamalielin jalkojen juuressa. Se ei ollut mikä tahansa oleskelupaikka, vaan oppilaan paikka. Maria siis asettui kaikessa hiljaisuudessa Jeesuksen oppilaaksi.

Mitä Martta ajattelikaan tullessaan paikalle ja nähdessään tämän? “Mitä meille nyt tapahtuu? Mitä naapurit sanovat? Mitä muu perhe sanoo? Kuka huolii hänet vaimokseen tämän jälkeen?” Perheen maine oli tuohon aikaan vielä paljon tärkeämpi asia kuin nykypäivänä. Se oli hengissäpysymisen edellytys. Tilanne on niin häpeällinen, ettei Martta voi edes puhua asiasta suoraan, vaan koittaa pelastaa tilanteen kiertoteitse pyytämällä Jeesusta ohjaamaan Maria takaisin omalle paikalleen.
Mutta Jeesus ei suostu tähän. Hänelle hyvä oppilas on tärkeämpi kuin hyvä ateria. Jumalan valtakunnassa eivät päde samat lainalaisuudet kuin meidän yhteiskunnassamme. Jumalan edessä asiat ovat niin kuin tässä vanhassa kastekaavassa, jota Paavali siteeraa Galatalaiskirjeessä: “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Jumalan valtakunta ei taivu meidän inhimillisiin erotteluihimme. Kaikki me olemme yhtä lailla syntisiä, ja kaikkia meitä Jumala rakastaa yhtä lailla. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille kansoille, eikä meidän pidä erotella ihmisiä ja estää heitä tulemasta Herramme luo. Jeesuksen oppilaaksi kelpaa meistä jokainen.
Usko sai Mariankin ottamaan riskin ja asettumaan vaaraan, samalla tavoin kuin Sarpatin lesken, Elian, Paavalin ja Filippiläisetkin. Mutta juuri nyt ei ole hänen vuoronsa olla antamassa omastaan ja palvelemassa. Jeesus palvelee häntä, ja kaikkia kuulijoita opetuksellaan, ja jakaa siitä, minkä hän on taivaalliselta Isältään saanut. Hän jakaa Jumalan sanaa. Sitä sanaa, joka antoi rohkeuden kaikille uskoville, joista tänään kuulimme Raamatusta.
Mekin tarvitsemme tuota sanaa, sillä juuri se antaa meille rohkeuden ja luottamuksen Jumalan huolenpitoon. Juuri se vapauttaa meidät palvelemaan toisia, ja todistamaan Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta. Mekin voimme turvallisin mielin antaa itsemme alttiiksi vaaroille ja häpeälle palvellessamme, sillä Jeesus on ensin antanut itseensä alttiiksi meidän puolestamme. Hän on antanut antanut henkensä meidän puolestamme, ja siksi meilläkin on varaa antaa siitä, mitä meillä on.
Helposti saatamme luulla, että Martan ja Marian kertomus ohjaa meitä asettamaan uskon asiat arkiaskareiden edelle, tai armoon luottamisen palvelemisen edelle. Mutta se ei ole koko totuus. Ennen kaikkea se on kertomus siitä, miten Jumalan rakkaus rikkoo rajoja. Meitä kutsutaan myös tuomaan evankeliumia kaikkien ihmisten ulottuville. Meitä kutsutaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle, hylkäämään omat ennakkoluulomme ja ihmisten erottelu. Myös meitä kutsutaan palvelemaan toisia, aivan arkisissakin asioissa, sillä juuri siihen usko meitä johtaa.
Aineellisen auttamisen lisäksi tärkeää on myös hengellinen auttaminen. Meistä jokaiselle on oma tehtävä ja paikka Jumalan valtakunnan työssä, vaikka kuvittelisimme sen kuuluvan vain muille, tai olevan vain tiettyjen ihmisten tehtävä.
Sen, minkä Jeesus sanoo Martalle, hän haluaa sanoa meillekin:” sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Mikä siis on se yksi, joka on tarpeen? Vuorisaarnassa Jeesus vastaa tähän kysymykseen: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin”. Kysykäämme siis itseltämme: “Millä tavoin minä voisin tänään palvella Vapahtajaani? Ketä minä voisin tänään auttaa löytämään Jumalan rakkauden?” Tähän meihin tulisi keskittyä. Ja me olemme siihen vapaita, sillä Jeesus itse pitää meistä huolta. Hän on huolehtinut meidän suhteestamme Jumalaan, ja huolehtii myös meidän ajallisista tarpeistamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s